Anna viimeiset rahasi katusoittajille ja kasvata identiteettiäsi Pottermoressa

Junat. Mikään ei inspiroi ja epäinspiroi mua samalla tavalla kun nämä saatanalliset könöttämismasiinat, missä on istuttava perseellään tuntikausia, varsinkin jos sattuu asumaan talvikaudet niinkin eteläisessä maailmankolkassa kuin Kuopio. Halleluja, välillä tuntuu, että tää on mun kolmas koti. Kasvan sammalta. Lisäksi toteutin otsikon sanomaa, ja annoin kaikki rahani Helsingissä katusoittajille, ja näin ollen ainoa tekeminen mitä mulla on täällä koostuu koneella hengaamisesta (yleensä kun syön). Tän blogin perustin juuri kälättääkseni tylsyyksissäni paskaa -tykkään kovasti kirjoittaa pienen maailmani menosta, mutta jotenkin tuntuu turhauttavalta tehdä sitä gallerian puolelle. Koska. Siis. Ymmärrätte.

Mutta se esittelystä. Jotta tämä postaus ei olisi ihan niin turhanpäiväinen kuin mikä se väistämättä kaksijakoisessa junamotivaatiossani tulee olemaan, kerron teille pohdintojani Pottermoresta jossa mut juuri lajiteltiin tupaan. Varautukaa ylianalysointiin!

Ekana tupana Luihuinen, johon päätymistä olisi seurannut väistämätön, viikkokausien identiteettikriisi. Luihuisesta tulee mulle ekana mieleen asioita kuten "katala", "omaa etua tavoitteleva", "kiero", ja ää en vaan halua allekirjoittaa sellaisia piirteitä. Toisaalta todettiin yhden mun hyvän kaverin kanssa että se olis sopinut luihuiseen kuin käärme niiden perustajan kammioon, ja se on ihana ihminen... Ja hei Merlin oli Luihuisessa, MERLIN. Että respect heille but definitely not love!

Korpinkynsi ois ollut  kakkosvaihtoehto siinä, minne olisin halunnut päätyä. Se on musta tupana ylevä jotenkin, ja avoin ideoille: nerot (myös hullut sellaiset) kerääntyy sinne. En kuitenkaan päätynyt Korppaajiin. Meditoin että siitä huolimatta että oon suht koulufiksu mä en saa mitään tunteiden paloa opiskelemisesta ja uusista asioista ja kokeilemisesta ja muusta sellaisesta -ahdistavaa, jos suoraan sanon. Järjettömät tunteet ennemmin kuin tunteeton järki mitä muhun tulee.

 

Puuskupuh on puolestaan... puuskupuh. Siis että. Koen sen persoonattomaksi. Ja lattealla tavalla kiltiksi tuvaksi. Anteeksi kaikille puuskupuheille, mutta en vaan nää pohjattomassa ystävällisyydessä mitään eloa :D  Vika on mussa epäilemättä.

Onnea niille, jotka jaksoivat lukea näin pitkälle asti! Kuten ehkä päättelitte, päädyin itse Rohkelikkoon. Lempitupaani. Mietin jälkeenpäin, että ruikutinko itteni sinne sisälle, mutta tavallaan uskon ettei se ollut ainoa syy tässä. Gryffindorin jäsenillä tuntuu olevan (typerän)idealistinen asenne elämässä: moraalikäsitys ei ole turhantarkka kunhan tehdään pää pystyssä se mikä on oikein, kaveria ei jätetä, omaa asiaa ja rakkaita puolustetaan henkeen ja vereen, ja sit adjektiivit kuten rohkeus ja ritarillisuus ja lojaalius ja ja ja!! Paljon hienoja, korneja juttuja siis. Rakastan. Ja mä pääsin sinne. Olen tästä päätellyt että kai mä sitten olen korni, idealistinen ihminen  o/

Huhhuh, mikä hallitsematon avautuminen, mutta tulipahan tääkin bloginpuolikas avattua! Mitä itse olette mieltä tupajaoista?