Hengitä

Niitä päiviä kun piti saada aikaiseksi. Yksi mun tulevan ihmisarvon määrittävistä kokeista olisi jälleen edessä, ja olisi pitänyt lukea. En lukenut. Tyhmä mikä tyhmä, laiska mikä laiska. Puolustuksekseni voin todeta vain, että tänään oon tuntenut kaiken vahvasti, ja sellaisina päivinä mä en kykene mihinkään mikä ei olisi vähintäänkin melodramaattista.

- Oon löytänyt musiikin uudestaan. Tai ei me olla oltu missään vaiheessa kunnollisessa välirikossa, mutta pahimpaan fanitukseen verrattaessa on ollut huomattavissa pientä etääntymistä. Mutta nyt. Mieltälaajentavat, seiniä kaatavat, huumaavat ääniaallot -olin unohtanut että sellaisia on. Biitti joka tuntuu saavan sydämmen hakkaamaan samaan tahtiin kanssaan. Hengitän sitä. Elän sitä. Mieletön fiilis.

-Oon tuijottanut auringonpaistetta ja polttanut liikaa. Savukiehkurat näyttävät kauniilta valoa vasten enkä voi lopettaa. Itsensä savustaminen on typerää, se tappaa mut, mutta tämä oli niitä hetkiä jolloin tuntui että ihan samaa settiä se on kuin koko elämä, kaunista, kamalaa. 

-Päätin, että pesen käteni kaikesta rakkaussoopasta. Sellainen on vähän sama homma kuin kommunismi: teoriassa hyvä idea, mutta käytäntö on verta, suolenpätkiä ja yleistä kaaosta.

Ei tähän väliin vaan oo mahtunut matematiikkaa. Fail on päivän sana, mutta kun mietin elämää, yksi poltettava asia on, etten ole siellä missä haluan. Kannattaako siis stressata?