Mä en tiedä olenko ainoa olento online joka elää kausissa, mutta nyt on asia niin, että mun kohalla tuulet kääntyvät jälleen. Oon ollut viimeaikoina äärimmäisen sosiaalisella tuulella: en mitään ois tehnyt mieluummin kun bailannut pusikoissa ja rellestänyt uusien tuttavuuksien etsintäreissuilla aamuöisessä keväässä. Eilen sitten jokin mun pään sisällä naksahti, biologinen kello tai mikälie, joka sanoi että talviunet ois poikaa. Ei tunnu siltä, että osaisin olla ihmisten kanssa niinkuin ennen; kaikki mitä tulee suusta ulos on jostain syystä typerää tai teennäistä. Jopa keskustelut kavereiden kanssa saa mut tuntemaan oloni totaaliseksi idiootiksi.
Sosiaalisuus ylipäätään tuntuu siis aiheuttavan mussa oksennusreaktioita, hyi olkoon ajatustakin. Sen sijaan pleikkari ja mielikuvitusmaailmamöllötys on alkanut hehkua uudenlaista valoa, ja mikään ei olisi niin ihanaa kuin lukkiutua jonnekkin nurkkaan ja kasvaa sammalta -joku uusi, ihana kirja jonka kautta voisin elellä olis oikeastaan kaikki, mitä tarvitsen elämältä. Homer tiivistää kituvan oloni työpaikalla jokaista yksityiskohtaa myöten:
Että tällaista. Kokeeko joku muu sosiaalisuuden suhdannevaihteluita, vai olisiko aika mennä hoitoon?
Voin sanoo, että mulla on vähä sama fiilis nyt. :D
VastaaPoistaMeitä on kaksi, kammottavaksi. Oon alkanu himoitsemaan sen boksin ostamista tän fiiliksen takia, mut vittans ku en ehtis salee ees pelaa ku duunia ;__;
PoistaEhtii sitä sitten kuitenki aina välillä pelailla :-D ohhohhoo
Poista